Muuramen Elokuvakerhon kevät 2025 tarjoaa neljä klassikkoelokuvaa (mahdollisesti jopa viisi), joista aloitamme tammikuussa Krzysztof Kieślowskin elokuvalla Kolme väriä: Punainen vuodelta 1994. Jatkamme helmikuussa Julie Dashin ohjaamalla Daughters of the dust, joka valmistui vuonna 1991. Maaliskuun filmi on Miloš Formanin klassikko Yksi lensi yli käenpesän. Elokuvalla on juhlavuosi, sillä sen ensi-ilta oli vuonna 1975. Huhtikuussa katsomme myös juhlavuottaan viettävän Marguerite Duras`n elokuvan India Song (1975). Mahdollisesta bonuselokuvasta toukokuussa tiedotamme myöhemmin.
Kolme väriä: Punainen, 1994 / Ohjaus Krzysztof Kieślowski pit. 99 min. Esitys to 9.1.2025 klo 15:30
Pääosissa: Irène Jacob, Jean-Louis Trintignant, Jean-Pierre Lorit.
Jatkamme Kieslowskin Kolme väriä- sarjaa trilogian päättävällä elokuvalla Punainen. Kieslowski itse kertoo näin ”Kaikki kolme elokuvaa kuvaavat ihmisiä, joilla on jonkinlainen intuitio tai herkkyys, sisäinen tuntemus”. (näin ohjaaja kertoo, kun elokuvat olivat vielä leikkausvaiheessa). Päätösosa Punainen sijoittuu Sveitsiin. Irène Jacob esittää mallina työskentelevää Valentinea, joka kohtaa iäkkään miehen (2022 kuollut Jean-Louis Trintignant). Erakoitunut mies on entinen tuomari, joka harrastaa naapuriensa salakuuntelua. Punainen on trilogian monitulkintaisin ja mystisin luku, jonka kunnianhimoinen kerronta kietoutuu salaisuuksien ja niiden pitämisen ympärille. Useiden henkilöiden rinnakkain kerrotut tarinat alkavat heijastella toisiaan kiinnostavilla tavoilla ja tragedian myrskypilvet alkavat kerääntyä niiden ylle.
Daughters of the Dust, 1991 / Ohjaus Julie Dash. 112 min. Esitys to 6.2.2025 klo 15:30
Pääosissa: Cora Lee Day, Alva Rogers
Julie Dashin Daughters of the Dust (esitetty myös nimellä Tomun tyttäret) oli ensimmäinen afroamerikkalaisen naisen ohjaama teatterilevityksen saanut elokuva. Se kuvaa Peazantin perheen tarinaa vuonna 1902. Gullah-kreolinkielinen perhe on kerääntynyt hyvästelemään toisensa ja liittymään yhteen. Osa on muuttamassa St. Simonsin saarelta mantereelle, osa aikoo pysyä aloillaan. Nana Peazant (Cora Lee Day) on kylän ylpeä matriarkka, joka ilmentää iätöntä henkistä yhteyttä menneisyyteen. ”Esi-isä ja kohtu ovat yksi ja sama”, hän sanoo. Vaikka Nana ei halua asua missään muualla, nuoremmat sukupolvet haluavat malttamattomina mantereelle, ja kaukaiset serkut saapuvat tuoden jännittäviä uutisia tästä paikasta, jossa tulevaisuus odottaa heitä. Elokuva ei kerro meille tarinaansa perinteisin keinoin, se etenee puolentoista päivän aikana erilaisissa vinjeteissä, avautuu ja palaa takaisin.
Yksi lensi yli käenpesän, 1975 / Ohjaus Miloš Forman. 133 min. Esitys to 6.3.2025 klo 15:30
Pääosissa: Jack Nicholson, Louise Fletcher, Danny DeVito, Will Sampson
Juhlavuoden kunniaksi näemme jo lähes kulttiklassikon maineen saaneen Miloš Formanin elokuvan Yksi lensi yli käenpesän, joka perustuu Ken Keseyn romaaniin. Filmi voitti vuoden 1975 kaikki viisi tärkeintä Oscar-palkintoa. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat oregonilaiseen mielisairaalaan vuoteen 1963. Suomessa elokuva oli vuosien 1972–1983 katsotuin elokuva yhteensä 778 133 katsojallaan. Mieleen painuvinta Formanin ohjauksessa ovat Jack Nicholsonin osa McMurphyna ja Louise Fletcher jäätävänä sairaanhoitaja Ratchedina.
India Song, 1975 / Ohjaus Marguerite Duras. 120 min. Esitys to 3.4.2025 klo 15:30
Pääosissa: Delphine Seyrig, Michael Lonsdale, Mathieu Carrière
Aikaisemmin olemme jo nähneet elokuvakerhon puitteissa Marguerite Duras´n käsikirjoittaman Hiroshima rakastettuni ja nyt vuorossa on toinen kevään 50-vuotisjuhlaelokuva. Nimestään huolimatta tätä elokuvaa ei kuvattu Kalkutassa, vaan pääosin Pariisin metropolialueeseen kuuluvassa Boulognessa, Rotchildin linnassa. Elokuvan huomiota herättävin piirre on äänten ja kuvien irrallisuus – ne esiintyvät elokuvamaailmassa ikään kuin omina todellisuuden tasoinaan, jotka vain ajoittain kohtaavat. Kuvien taustalla jatkuva kahden nuoren naisen ja myöhemmin useampien kertojien dialogi laajentaa elokuvan maailmaa, jonka yksityiskohdat avautuvat hiljalleen. Tarina, jos sellaisesta voi edes puhua, ei olekaan elokuvan keskeisin elementti, vaan tunnelma, tuntemukset ja katsojan omat tulkinnat, joita väistämättä alkaa muotoutua kertojien ja kuvien jättämien aukkojen ympärille.
-Vesa Lahti, Muuramen elokuvakerhon vetäjä