Akira Kurosawan klassikkoteos DERSU UZALA (1975) 16 mm filmiltä! Näytökseen on vapaa pääsy, eikä siihen voi varata paikkoja.
---
Näytöksen alussa Muuramen elokuvakerhon vetäjä Vesa Lahti kertoo lyhyesti Dersu Uzalan taustoista,
elokuvan jälkeen mahdollisuus osallistua keskusteluun ja liittyä maksuttoman elokuvakerhon jäseneksi.
---
Tositapahtumiin perustava tarina kapteeni Vladimir Arsenjevin ja metsästäjä Dersu Uzalan ystävyydestä on huikea näkemys ihmisestä ja luonnosta – ihmiselon syvimmästä olemuksesta. Mosfilm pelasti Kurosawan takaisin elämään ja luovaan työhön Köyhän pikajunaa (1970) seuranneen itsemurhayrityksen jälkeen. (Kinoregina.fi)

Venäläinen upseeri ja tutkimusmatkailija Vladimir Arsenjev teki vuosina 1902, 1906 ja 1907 kolme tutkimusretkeä Ussurian maakuntaan, jonka Kiina oli luovuttanut Venäjälle 1858. Arsenjev julkaisi retkistään matkakirjan, josta tuli alansa klassikko, ei niinkään alueen eksoottisuuden tai sensaatiomaisten löytöjen kuin Dersu Uzalan vuoksi. Tämä goldi-heimoon kuuluva metsästäjä, johon Arsenjev tutustui ensimmäisellä matkallaan, kasvoi teoksen päähenkilöksi. Dersun ja Arsenjevin ystävyyden kuvaus syvenee sivilisaatioihmisen ja luonnonihmisen, kulttuurin ja luonnon välisen suhteen erittelyksi. Dersu välityksellä Arsenjeville avautuu vähitellen näköala katoavaan maailmaan ja aikakauteen.

Akira Kurosawa oli lukenut Arsenjevin teoksen 30 vuotta ennen kuin elokuva Dersu Uzalasta toteutui yhteistyönä neuvostoliittolaisten kanssa. 1970-luvun alussa Kurosawa oli käynyt läpi vaikean henkilökohtaisen kriisin: joulukuussa 1971 hän oli yrittänyt itsemurhaa, Dodeska-den (1970) ei ollut menestynyt ja ohjaaja näytti olevan vailla työmahdollisuuksia kotimaassaan.

Pettyneenä nykyihmisen ”saavutuksiin” ja oman maansa henkiseen ilmapiiriin Kurosawa kääntyy Dersu Uzalassa kohti toista maata, toista aikaa, toista aihetta. Monien japanilaisten tavoin Kurosawa oli menettänyt uskonsa ihmisten kykyyn luoda parempi maailma, lieventää kärsimystä ja poistaa epäoikeudenmukaisuus. Eräässä muistiossaan Kurosawa määritteli Dersu Uzalan keskeiseksi aiheeksi ”Ussurian ällistyttävän kauniin, jättiläismäisen ja kunnioitusta herättävän Suuren Luonnon”. Niinpä tässä tarinassa kahden miehen ystävyydestä sankariksi nousee itse maisema; kaikki ohjaajan tunteet virtaavat kuvissa tästä jylhästä, asumattomasta, kaiken nielevästä Siperian erämaasta. Kuvakompositiot muistuttavat Kiinan Sung-dynastian aikaisia mahtavia maisemia, joissa vuoret, kalliot ja taivas ovat hallitsevina ja tuntuvat musertavan alleen tuskin näkyvissä olevat ihmiset.

Dersu Uzalan henkilöhahmossa on kiistatonta vetovoimaa. Hän näyttäytyy ihanteellisena eettisenä hahmona, vapaana itsekkyydestä ja korruptioista. Dersun perustavanlaatuisen viisauden kautta elokuva vakuuttaa, että me, jotka olemme menettäneet yhteyden luontoon ja fyysiseen maailmaan, olemme yhtä eksyksissä kuin Arsenjev, jonka kompassi ei enää osoita suuntaa jättimäisen lumimyrskyn uhatessa. Epäilemättä Kurosawa osuu teollistuneen maailman ja ajan erääseen hermoon eleettömällä vetoomuksellaan nöyryyteen luonnon edessä, josta ihminen on vain pieni osa ja jonka kanssa hänen on elettävä tasapainossa.

– Donald Richie (The Films of Akira Kurosawa, 1984) ja muiden lähteiden mukaan